Kuulumisia😊

Joo tota... Vissiin vähä tullu pitkä väli uuden tekstin kans... Pahottelut siitä, ei vaan oo ollu mitää mitä kirjottaa... 😅 Mutta nyt aattelin tehä uuden postauksen, ku on muutama asia tapahtunu sekä hyviä, että huonoja...  Niinku aina, nii huonot uutiset pitää sanoo eka, eli alotetaan niillä. 

4.7.2017 mun maailma romahti... Mun piti jättää hyvästit mun parhaalle ystävälle💔
Mun siis tosiaan piti päästää mun kissa paremmille metsästysmaille! Mintun maha oli yhtäkkiä paisunu ihan hirveesti. Joten äiti vei hänet eläinlääkärille, josta Minttu ei sitte pallannukkaa enää täs maailmas...💔😢 Sielä paljastu, et Mintun munuaiset oli pettäny ja tottakai vanhuudellaki oli osa syynsä Mintun kuolemas. Mä ja Minttu saatiin 12 vuotta kulkia rinnakkain, mutta sitte mun pieni ei enää jaksanu💔

 💖💖

 💖
Ekan viikon mä itkin joka yö, koska mulla oli niin suuri ikävä. On edelleen, mutta nytte en niin useesti itke öisin... Välillä tulee sellasia hetkiä, et alkaa vaan yhtäkkiä itkettämähän, mut niitä tulee koko ajan harvemmin. Ja kyllä... Mulla ottaa oman lemmikin kuolema yhtä lujaa kipeetä, ku se, et joku mun läheinen kuolee... Oon aina ollu sellanen ihminen, joka pitää eläimiä osana perhettänsä joten se sattuu tosissaan, ku se ystävä katoaa siitä viereltä! Edelleen tän 2kk ja 10 pvän jälkeenki mä odotan sitä, että pian Minttu varmaan tulee jostain ja alkaa kehrätä tai, et se hyppää mun sänkyyn ja käpertyy siihen vierehen niinkun tähänki asti, mut sit sitä vaan herää ja tajuaa, ettei niin tuu käymähän. Mut toivotaan, et tää ikävä ja suru tästä alkaa helpottamahan😇

Sitte siirrytään niihin pariin iloseen aiheeseen😊
Meille tuli siis kaks uutta vauvaa💗 Koira ja kissa. Mä kerron eka vaikka tästä koiravauvasta.

 Täs on siis Iita💖

Iita on lyhytkarvainen saksanseisoja.  Hän on syntyny 24.6. eli ikää on melkein 11 viikkoa. Meillä on ollu aikasemminki saksanseisoja, mut hänet piti lopettaa kans tän vuoden puolella💔 Isä ajatteli eka, ettei hanki toista seisojaa, mutta muutaman kerran hän kävi lintumettällä ilman koiraa ja huomas, että semmosen tarviis sinne😄 Ja niin me sitte päätettiin hankkia Iita. 

Tän pennun kans on monesti palanu hermot... Ja tulee palamahanki viä monta kertaa😆 Tietysti mä ajattelin, et tää pentu on yhtä helppo ja ihana luontoonen, ku Ami oli(nooot😂).

Mutta kyllä se silti on aiva yli helluunen😍💖

Sitte saadaan siirtyä mun kissavauvaan. Mulla oli niin iso ikävä Minttua, et aattelin ottaa pennun sitä vähä lievittämähän. Ja yli kuukauden mietinnän jälkeen mä päädyin sitte ottamaan kissan.

Ja hän on siis Tara💖
Tara on syntyny 31.5. ja ikää neidillä on 14 viikkoa. Ekan kerran ku mä näin Taran kuvan, näin siinä heti meidän vanhan kissan. Taralla on sama tiikeriraita-väritys😊 Tara oli niin suloonen sisarustensa keskellä, että tottakai hän oli se kenet mä valitsin. Suurinpiirtein eka viikko oli semmonen, ettei Tara uskaltanu tulla ulos mun huoneesta ollenkaa ja ovelta se vain kuikuuli ympärillensä. Pikkuhiljaa se sitte rohkaasi mielensä ja teki yhä pitempiä tutkimusretkiä meidän tuvas ja nytte se jo kiipeilee ties mihnä😹

             Tara myös rakastaa Iitan lelukanaa😆                         💖

Ja kuten huomaa molemmat pennut tulee yllättävän hyvin toimehen. Mitä ny Iita yrittää välillä syoda Taraa😅 Mutta yhtälailla Tara syö Iitaa😄

Ettei tästä tulis ihan hirveen pitkää romaania niin mä lopetan tän ny tähän.

Kiitos kun luit ja ens kertaan😚

💝 Jenna